Julkiset jaarittelut erinäisistä asioista ovat muuttaneet osoitteeseen lj.viima.net. Niitä voi seurata kaverisivun kautta (syötetili), RSS-syötteenä (esim. Googlella) ja Blogilistalta.

Muistatteko muuten vielä Sunnivan, tuon kanasalaatin kuivuudesta ja perseydestä ahdistuneen Seiskan toimittajan? Hän on nyt Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaana Helsingissä. Pitäisiköhän äänestää? Ei?

Täällä siis jatkuu vielä ei-julkiseksi sopiva jaarittelu milloin mistäkin. Ja tietysti luen edelleen kaverisivua kuten tähänkin asti, eli harvoin kommentoiden mutta kiinnostuneena.

Olen ollut koko alkuviikon lomalla, ja olen loppuviikonkin. Olen yrittänyt lukea. Tänä vuonna näytän käväisevän vain yhdessä pääsykokeessa, Turun jätin väliin kun en ollut toista kirjaakaan hankkinut.

Eilen kävin lueskellessani maistamassa meritunnelmaa Katajanokan rannassa, ja huomasin pian unohtuneeni ihmettelemään että miten siitä meneekin niitä laivoja ohi kyllä ihan koko ajan. Meritunnelmasta puistonpenkillä nauttiessani joku setä tuli toisen sedän kanssa keskusteltuaan kertomaan, että toinen setä on hullu jota pitää varoa ja ryösti hänet, ja että hänen pitäisi nyt pian löytää Silja Linen terminaali jotta hän pääsisi huomiseksi töihin telakalle Norjaan, ja alkoi lappaa kolikoita polvelle että lähtisin jalkaisin näyttämään, missä se Siljan terminaali on. Tiedusteluuni laivan määränpäästä ja siitä, miten sillä Norjaan pääsee, setä ei osannut sanoa mitään, vaan jatkoi kolikoiden tyrkyttämistä ja jotain selittämistä, mitä pidin hienoisesti jotenkin epäilyttävänä. Havaittuaan, etten ole aikeissa persustani penkistä nostaa, setä keräsi kolikkonsa ja poistui paikalta, huudellen perään jotain norjalta kuulostavaa. Yritä nyt tällaisten kanssa sitten johonkin konnotaatioihin keskittyä.

Oh, huomiselle lupaa 29 astetta lämmintä! Voisi Kelassa ja verotoimistossa käytyään mennä lukemaan jonnekin uimarannalle. Missä tosin lukemiseen keskittyminen lienee suorastaan toivotonta.

Olen hankalan kannettavaongelman edessä, kaipaisin neuvoja. Viime kuusta asti olen katsellut uutta kannettavaa, tämä nykyinen alkaa kolmen ja puolen vuoden käytön jälkeen olla jo parhaat päivänsä nähnyt, vaikka edelleen hyvin toimiikin. Tänään kävin keskustan tietokoneliikkeessä katselemassa uusia koneita, ja sain sellaisen rakkautta ensi silmäyksellä -kokemuksen tämän laitoksen kanssa. Ajatelkaa, se painaa alle kilon. Siis oikeesti (!!!), vähemmän kuin litran mehutölkki! Nostinkin sitä, ja se oli kyllä todella kevyt. Akku kestää esitteen mukaan 7 tuntia, ja näyttö on sellaista jotain juttua, että sitä voi katsoa kunnolla missä tahansa valaistuksessa, vaikka puistossa. Voisin siis blogata kahvilan terassilta tai puistosta tai uimarannalta! Yritin kerran käyttää mummolan keinussa auringonpaisteella nykyistä kannettavaa, eikä näytöstä saanut kirkkauden säätämiselläkään oikein mitään selvää. Laite olisi viimeinen, esittelykäytössä ollut kappale ja maksaisi 1300 euroa, mikä on noin 300 euroa enemmän kuin mitä ajattelin maksaa, ja samalla myös 300 euroa enemmän kuin millä saisi kaksi kiloa painavan, mutta muilta ominaisuuksiltaan (näyttöä lukuunottatta) samanlaisen laitoksen.

Nyt pitäisi siis päättää, olenko valmis maksamaan kilon kevennyksestä ja mahdollisuudesta käyttää tietokonetta ulkosalla tuon kolmesataa euroa.

Tiedoitus: Lauantaina, jos herään ja liikenne kulkee, laskeudun pikavuorosta Tampereen linja-autoasemalle ja vietän rattoisan päivän tutustumalla tuon Pirkanmaan helmen nähtävyyksiin. Tätä ei oikein voi siirtää, koska lippu vanhenee.

Tahtoisin kauheasti teleobjektiivin, huomasin sen tänään kun en oikein saanut mitään zoomattua tarpeeksi. Enkä muutenkaan ole oikein tyytyväinen, tekisi mieli kiertää kaikki kuvauskohteet uudestaan ja ottaa kuvia vähän eri kohdista ja kulmista. Canonin S3, jota olen käyttänyt pitempiin zoomailemisiin edelleen toisinaan, on ilmeisesti kuolemassa lopullisesti kun se tänään Malmilla suostui lopulta vain näyttämään otettuja kuvia, eikä ottanut enää uusia mitenkään eikä missään muodossa. Höttöistä tekniikkaa mokoma, enkä ole edes pudottanut sitä kertaakaan. Objektiivit vain maksavat raivostuttavan paljon, ja lisäksi olen miettinyt uuden kannettavankin hankkimista, ja nehän nyt tunnetusti maksavat vielä objektiivejakin enemmän. Pitäisi ostaa myös uusi huppari. Malmin asemalle (siellä muuten tuoksui jo leikattu nurmikko, uskomatonta!) ekskursoimisen ohessa kävin elämäni ensimmäistä kertaa siirtolapuutarha-alueella. Oli uskomattoman viehättävä, alkoi tehdä mieli jo siirtolapuutarhamökkiäkin! Tosin viherpeukaloni kanssa se ei varmaan olisi kovin pitkään kovinkaan viehättävä. Tai sitten se olisi viehättävä sellaisella hoitamattomalla, rennon pensaikkoisella tavalla.

Ekskursoimisten ohessa kuuntelin uutta DE-levyä, joka on hyvä. Olen positiivisesti yllättynyt, varmaan jo senkin takia, että odotin yllättyväni lähinnä negatiivisesti. Sanat ovat vähän toisinaan lapsellisen kuuloisia, mutta toimivat kuitenkin. Ja kuulostaa muuten miellyttävältä, mikä on nähtävästi tärkein kriteeri musiikinkuuntelussani. Mielestäni myös Shanghain valot kuulostaa ihan miellyttävältä. Pidän myös usein mahtipontisuudesta ja tunnelmallisuudesta, mitä on mielestäni Beaconissa, ja pidän myös Miikkan huutamisesta, kuten Stun Gunissa. Pitäisi ehkä taas kokeilla, pitäisinkö muidenkin huutamisesta.

Nyt kun tähän mielipiteiden ilmaisun makuun päästiin, niin samalla voinkin kertoa että mielestäni Vihdin Ideapark on yhdyskuntasuunnittelullisessa ja -rakenteellisessa mielessä niin helvetin typerä hanke kuin vain voi olla, ja että tällaista hanketta ekologiseksi väittävät ihmiset ovat pelkästään ahneita ja todellisuudesta vieraantuneita typeryksiä joiden sietäisi hankkia päiviensä täytteeksi jotain älyllisempää puuhastelemista.

Muokkaus: muutin muutaman aiemman merkinnän kavereille näkyneestä julkiseksi.

Tänään tuntui kesän ensimmäiseltä päivältä, kun kävin illalla kaupassa ja ulkoilemassa (seiskan ratikalla, joskin kävelin sentään kotiin Puu-Vallilan läpi).

Eilen tein sen, mitä olen kuukausia ajatellut: leikkasin lopulta tukkani, itse, kun en koskaan tunnu pääsevän parturiin asti. Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että tämä oli virhe. Ei näin! Tuli ihan liian lyhyt, ja lisäksi muutenkin epämiellyttävä. Pääni näyttää ihan alienin päältä, sellaiselta jonka aivot on yli-isot. Mutta tässä tapauksessa siis aivojen yli-ison osan tilalla on hiuksia. Nyt en tiedä, mitä tämän kanssa tekisi. Pitäisikö mennä parturiin, joka voisi lyhentää vielä lisää, mutta sellaiseksi vähän järjellisemmän näköiseksi. Itse en enää jaksaisi enkä haluaisi puuttua tähän yhtään. Ajatus, että voisin luopua piposta, meni nyt ihan päinvastaiseen suuntaan, nyt en ainakaan voi. Tässä samalla olen huomannut tulleeni, taas, yhdessä asiassa vanhemmaksi: ei tunnu sopivalta kävellä ulkona pelkässä hupparissa, vaan pitäisi olla aina takki. Tätä asiaa täytyy jotenkin muuttaa.

Muutenkin on taas ilmaantunut kaikkia ajattelemista vaativia asioita. Vuokraisäntäni soitti viime viikolla ja kertoi hänkin putkiremontin tulemisesta. Kävi myös keskiviikkona yhtiökokoukseen mennessään kylässä katsomassa, missä kunnossa asuntonsa on. Ihan miellyttävä, leppoisan oloinen setä, ei ainakaan mulle asunnon kunnosta mitään huomauttanut, joskin totesi että on mullekin näemmä tuota tavaraa aikalailla kertynyt. Ja on kieltämättä varsin oikeassa. Putkiremontin aikataulu tuli seuraavana päivänä, ja asuntoni muuttuu työmaaksi noin 18.8. alkaen. Siihen mennessä on muutettava pois, koska samaan asuntoon en aio putkiremontin kanssa mahtua. Pölyä leviää, meteliä tulee ja yli kolme kuukautta olisi selvittävä ilman vettä ja vessaa omassa asunnossa. Ja kun asunnosta osa eristetään työmaa-alueeksi, saattaisivat tavarani nipinnapin sopia toiselle puolelle, mutta en itse enää mahtuisi pölyseinän oikealle puolelle.

Lähikuukausina olisi siis keksittävä, missä asun syksyllä. Ideaali ratkaisu olisi tietysti saada mukava opiskelupaikka, joka samalla määrää asumiseen käytettävän kaupungin. Pelkään vain, ettei näin tule tälläkään kertaa tapahtumaan, joten joku varasuunnitelmakin olisi mietittävä. Pitäisikö muuttaa vaikka Lahteen (olisi ainakin halvempaa asua kuin Helsingissä) ja mennä johonkin hanttihommiin? En oikein enää haluaisi alkaa työttömäksi, sitä olin jo ihan tarpeeksi kauan ja se on jo nähty, kuten Mikkelikin asuinpaikkana. Vai pitäisiköhän muuttaa Keravalle, ostaa halpa auto ja alkaa lippatukaksi? Tulevaisuus näyttää vaihteeksi jopa hieman epämiellyttävältä.

Huhtikuun 2008 merkintöjä toisaalla (poistettu täältä, siirretty tuonne)

- Loppuasukas (16.4.2008)
- Olen kunnostautunut (22.4.2008)

Olen suunnilleen yhtä onneton kuin ennenkin ja noin 1090 euroa köyhempi, mutta omistan nyt Canon EOS 40D -digijärjestelmäkameran! Olen toistaiseksi aika tyytyväinen tähän hankintaan, ainakin hintansa puolesta. Ostin Rajala Pro Shopista tämän käytettynä vaihtolaitteena, maksoi 991 euroa, mutta tässä on alkuperäinen takuu voimassa lokakuulle asti. Samalla ostin halvimman kittilinssin 99 eurolla, joten koko paketti kustansi vain tuon 1090 euroa, kun normaalisti pakettihinnat alkavat halvimmissa verkkokaupoissa 1400 eurosta. Lisäksi mukana tuli täydellinen, painettu suomenkielinen manuaali, jota noissa halvimmalla myytävissä yleensä ei ole.

Ehdin jo vähän huolestua, säästinkö kuitenkin väärässä kohtaa kun en ottanut satasen kalliimpaa, kuvanvakaimellista objektiivia. Mutta ehkei näissä ole kovin suurta eroa. Työpaikan digipokkarissa ei myöskään ole vakaajaa, ja se on yleensä pärjännyt ulkona kuvaillessa ihan hyvin. IS-objektiivilla saisi muutaman valotusvälin pois, mutta toisaalta kun tällä voi käyttää myös ISO 1600:aa, ei se ole ehkä kovin välttämätöntä. Tähänastisen sisätilatestaamisen perusteella tämäkin riittää melko hyvin. Ja voin joskus myöhemmin ostaa jonkin toisenlaisen objektiivin paremmalla mielin, kun ensimmäinen ei ollut niin kallis. Tällä hetkellä en muuten tajua näistä objektiiviasioista oikeastaan mitään, mutta enköhän hiljalleen nämäkin sisäistä.

Jotenkin täytyy vielä perustella itselleen, että yli tonnin käyttäminen kameran ostamiseen ei ollut ihan turhaa. Eikä se ehkä ollut, koska nykyinen Canonin S3 ei tunnu nollakelissä enää toimivan oikein ollenkaan. Keskiviikkona kun olin kuvaamassa Tervasaaressa, S3 sanoi säännöllisesti sopimustaan irti aina muutaman zoomauksen jälkeen, kuten se on tehnyt jo pitkin talvea. Nyt vain en ole joutunut puoleentoista kuukauteen suuremmin asian vuoksi ärsyyntymään, kun en suuremmin mitään ole kuvaillutkaan. Joku uusi vehje olisi pitänyt paikkoin hankkia, ja tämä oli tilanteeseen nähden edullinen ja tarpeellinen. Ja vaikuttaa edelleen ihan kelvolliselta laitteelta.

Bridget on edelleen hauskan kauheaa katsottavaa, vaihdoin kanavaa hetkeksi kymmeniä kertoja liiallisen myötähäpeän vuoksi. Tuntuu välillä kuin katsoisi omaa elämäänsä, käyn mielessäni läpi aivan liikaa samantyyppisiä dialogeja. Ja ammattikin vielä, voi samalla katsoa mahdolliseen tulevaisuuteensa. Kauheeta. Onneksi mulla ei ole videoissa tuollaista pikauusintakelaustoimintoa, jos satun joskus laskeutumaan perä edellä uutiskameran päälle. Yliällön romanttiset kohtaukset sentään useimmiten puuttuvat omasta elämästäni.

Mutta tänään on silti ollut hyvä meno. Järjestin töissä ihan oikein kokouksen ja olin muutenkin ahkera. Ostin oranssiraidallisen t-paidan. Aloitin myös kuntoilun kun selkään koski töissä niin kovin, kävelin Itäkeskuksen rivakasti melkein päästä päähän! Kauheen kuuma tuli siinä talvivaatteissa viilettäessä, mutta kukapa tuolla ulkona voisi lumisateessa kovaa viilettää kun siellä tulee kylmä ja voi vaikka liukastua. Aloin myös elää terveellisemmin, ostin ruokaa jossa on vain neljää ainesosaa ja joista yksikään ei ole lisäaine. Valmista mansikkarahkaa nimittäin! On se mainiota, että edes jostain kaupasta saa tuollaistakin eikä pelkästään kaikkea lisäaineilla kyllästettyä sontaa.

Vuoden vaihtuttua journalin arkistossa on julkista sosiaalipornosoopaa jo neljältä eri vuodelta. Huuh.

Kauheat määrät ihmisiä näyttää tänään joutuneen armeijan harmaisiin, ainakin monta skeittaajaa, muotibloggaajan poikaystävä, asiabloggaaja ja ja. Vaikka edelleen oma maanpuolustusvelvoitteeni menee mukavasti, ärsyttää kuitenkin hieman kun ne nyt aloittavat ehtivät enimmäkseen lopettaa maanpuolustuksensa ennen mua. Vaikka tietysti tässä ohessa on isohko joukko toisaalta-toisaalta -näkökulmia.

Vähän haastetta jouluunkin, 902 mt leffan lataus bittorenttina GPRS-yhteydellä! Puolessa tunnissa on tullut 2%. Mutta onhan tässä aikaa!

Tähän mennessä jouluaattoiltana olen koristellut kuusen, onneksi kukaan muu ei ole kiinnostunut siitä koska siitä voisi aiheutua riita kun muut laittaisi koristeet sinne kuitenkin väärässä järjstyksessä. Sitten on syöty jouluateria ja saunottu kanssa. Ja oleiltu vaan, mukavasti. Aioin linnoittautua perinteisesti koko jouluksi tähän kiikkutuoliin istumaan ja uutena perinteenä viettää joulua tässä Kaitsun ja Jannen kanssa. Tähän mennessä suunnitelmani on toiminut suorastaan mainiosti! Ajattelin kököttää tässä kiikkutuolissa kuusen edustalla myös huomisen mahdollisimman perusteellisesti.

Lisäksi ostin itselleni joululahjaksi kaksi laatikkoa Geisha-konvehteja, uusimman Slammerin, Hang Upin ja jopa ensimmäisen Veli-lehteni. Hangupissa on kaikkea niin jännää, etten varmaan pysy kiikkutuolissa sitä lukiessani. Sitä lukiessa tosin alkaa hieman ärsyttävää, etten itse tajunnut aikanaan tunkeutua Konalaan kunnolla vaan tyydyin lyhyeen kävelyvisiittiin. Jospa menen uutenavuotena, jännitystä.

Äsken avattiin joululahjat, kivaa! Lisäksi join glögiä ja söin pipareita. Nyt puolessatoista tunnissa elokuvasta on latautunut melkein 7%. Taidan jättää tietokoneen hurruttamaan jouluyöksi.

Mukavaa joulua kaikille!

(lisään tähän jonkun jouluisen kuvan sitten kun kaistaa vapautuu)

Joskus on väitetty, että parhaiden ideoiden keksimiseen tapaa alkoholi nestemäisessä muodossaan tiiviisti liittyä. Tiiättekö, se on totta! Sunnuntaina, lauantain jälkimeiningissä, sain vision uusimpaan blogivaltaukseeni. Ja tattaraa, tuttuduu, tilulii, tässä se on: Vielä yhdet! Nyt voisin alkaa blogata oikeasti työkseni! Tai ainakin nyt voin entistä useammin ekskursoida mitä erilaisimpiin ravitsemusliikkeisiin, ihan tietysti pelkästään vapaan tiedonvälityksen nimissä! Mutta en tiedä, onko keksimäni nimi nyt se ihan nokkelin kuitenkaan. Tätä täytyy vielä pohdiskella. Ei muuten tarvitse pelätä journalin tiettyjen sisältöjen puolesta, tietysti jatkossakin on syytä kirjata ravintolakäynnin viimeiset muistikuvat tuoreeltaan tänne.

Olen sunnuntai-illasta asti viettänyt hieman aikaa ja yön ja vielä toisenkin täällä Töölöössä, odottelemassa T:n paluuta Afrikasta. Mukavaa, kun voi välillä mennä bussilla töihin eikä tarvitse aamulla kävellä sitä melkein kilometrin matkaa.

Tarvitsisin uudet kengät. Ne vuoden tiuhasti käyttämäni siniset Adidakset kastuivat viime maanantaina illalla niin pahasti, että alkoivat haista homeelle. Kaikissa muissa kengissäkin on jotain vikaa, ne ei sovi joko yhtään minkään kanssa tai ovat liian raskaat tai sandaalit.

En oikein jaksa käyttää Facebookkia, nyyh.

Siis miten VOI kestää jonkun skeittileffan lataamisessa helvetti TUNNIN!? Mikä helvetin jenkkiläisten latauspalvelimien salaliitto tää nyt on olevinaan?

Tänään olen enimmäkseen kuunnellut Damn Seagullsia, miettinyt että pitäisi kirjoittaa uusista juna-aikatauluista (no ei ny ehdi) ja että keikka- ravinteli- elämä- yms. asioihin olisi taas panostettava jollain tapaa enemmän, ettei tylsisty pää liikaa väärällä tavoin.

Nyt lähdenkin johonkin ravinteliin. Mennään joskus kaikki, voidaan nauraa yhdessä (mulle tietysti)!

22:00. Viima is with kiinalainen! Ja drunken facebook-misteikkaamassa! But onneksi someone has invented teh DELELtE! Teh deletelle is now paljon juusea!

Tietysti viiman toimitus seuraa myös Linnan juhlia! Mutta kyseessä on kuitenkin niin tärkeä yhteiskunnallinen ja vakava juhla, että sitä seurataan asia-asiablogin puolella. Pakolliset linkit osaan 1 ja osaan 2. Mutta toistaiseksi linnassa ei näytä tapahtuneen mitään kovinkaan kiinnostavaa. Virpin blogissa on mietitty varsin perusteellisesti tärkeitä kysymyksiä, kommenteissa mm. on pohdiskeltu, miten puolustusvoimissa saadaan solistin lanne noin notkeaksi. Sepä olisi kyllä kiinnostavaa kuulla. Vai olikohan se sittenkin joku opiskelija? Tämmöiset on kyllä aina hankalia kun tehdään tällaista etähuuhaa-journalismia, ja kuka tota telkkariakaan koko ajan jaksaa tapittaa.

Mutta onneksi pian on tulossa viime vuoden perusteella Linnan juhlien kiinnostavin osuus: YLEn lähetys jatkoilta. Viime vuonnahan siellä kuultiin mm. Jouni Backmanin tiukka karaokeveto. Tänä vuonna valitettavasti ei taideta kuulla, kun Jouni tippui eduskunnasta.

Jatkoilla keskustellaan Eija-Riitta Korholan kanssa hiilidioksidipäästöistä, jännittävää. Timo Harakka alkoi oikein tiukaksi, kantaaottavaksi journalistiksi Eija-Riitan kanssa. Nyt Johanna Rusanen esiintyy energiaa säästelemättä, kiitos tästä aasinsillasta. Viiman toimituksen resursseja koettelee tällainen tuplaraportointi.

Meno jatkoilla senkun kiihtyy, nyt YLEn toimittaja haastattelee Iltalehden toimittajaa. Sen jälkeen YLEn sama toimittaja haastatteli YLEn entistä toimittajaa median muutoksesa ja tv-lupamaksun maksaneiden määrästä. Miksei tällaista tule joka ilta!?